UFO-kokemus Kirjoittanut: *copypasteija* 9.8.2005 klo 18.53 Rajakokemukseni Kirjoittanut: K.L.J 2.7.2005 klo 22.30 Oma rajakokemukseni ei liity niinkään haamuihin tai kummitteluun, mutta se on kuitenkin niin outo että ajattelin tämän threadin luettuani kirjoittaa siitä tänne. On todellakin hämmentävää kokea jotain sellaista mitä ei ennen ole edes käynyt mielessä saati sitten ajatellut kokevansa. Vielä hämmentävämmäksi ja jopa vähän epätoivoiseksikin tällaisen kokemuksen jälkeen kokee elämänsä, koska kukaan ei usko mitä kerrot. Sitä jää vähän niin kuin yksin kokemuksensa kanssa, orpo olotila sanoisin. Kokemukseni oli pelottava ja en haluaisi kokea sitä milloinkaan uudestaan, niin vahvasti se muutti maailmankuvaani. Vuonna 1987 olin kesämökillämme laittelemassa paikkoja talvikuntoon ja illan jo hiukan hämärtäessä olin mökin yläkerrassa, kun satuin katsahtamaan ikkunasta ulos. Kesämökkitonttimme jatkeena olevan metsän reunassa, vähän metsän siimeksessä, seisoi hahmo jonka kokoa en ensin käsittänyt. Luulin hahmoa ensin hirveksi joka oli noussut takajaloilleen seisomaan. Hahmon, tai tässä tapauksessa olennon, tullessa kokonaan esiin kuusien takaa, minulta pääsi tahtomattani huuto. Olento joka nyt seisoi kokonaan näkyvissä ja katseli ympärilleen, oli lähes 5 metrin pituinen. Sen päälaki ulottui puoleenpuuhun ja sen erittäin hoikka olemus, pitkäsormiset kädet sekä suuri sipulinmuotoinen pää jossa oli kaksi erittäin suurta täysin mustaa silmää, saivat minut kauhun valtaan. Oliko näkemäni totta, näenkö unta vai mitä tämä on, kyselin itseltäni. Kumarruin vaistomaisesti alemmas, suojaan, ettei olento huomaisi minua. Kurkistin varovasti ikkunasta kuin pikkulapsi ja näin miten olento lähti liikkeelle pitkin askelin. Sen liikkumatapa toi minulle mieleen urheilukilpailujen hidastukset, liike oli pehmeää ja sulavaa sekä samalla kammottavalla tavalla ei ihmismäistä. Olento liikkui viistosti kesämökkitonttimme halki kohti kolmen kilometrin päässä sijaitsevaa kylätaajamaa kadoten pihatiemme yli metsään. Olin yhä jollainlailla lamaantunut näkemästäni ja heti kun olento oli kadonnut näköpiiristäni minulle tuli pakottava tarve poistua paikalta ja päästä "turvaan". Ensimmäisen kerran otin pienoiskiväärini mukaan mökiltä kotiin ja pidin sitä vieressäni ladattuna aina kylätaajaman ohitettuani ja suuremmalle tielle päästyäni, jossa otin patruunat pois aseesta ja laitoin sen autoni tavarasäiliöön. Olen miettinyt kohtaamaani olentoa, mikä se oli. Se ainakin on varmaa ettei se ollut mikään eläin tai muukaan tämän maailman elävä. Asiasta on ollut erittäin vaikeaa puhua kenellekään, edes lähimmilleni. Vaimoni jollain tavalla uskoi tarinani, mutta aikuiset lapseni eivät. He olivat sitä mieltä, ettei minun ainakaan pitäisi mennä kertomaan tarinaani millekään yleiselle taholle. "Rivien välistä" sain huomata että he epäilivät minun olleen joko päihtyneenä tai alkavien skitsofrenisten oireiden kourissa tms. Käytän erittäin harkitusti alkoholia ja tuona iltana en sitä tietenkään käyttänyt koska olin autolla liikkeellä. Joskus vieläkin, vaikka tapauksesta on aikaa, saan väristyksiä kun katson mökkimme yläkerran ikkunasta metsänreunaan. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000 000000003&conference=4500000000001150&posting=220000000 09248328